Laiskan bloggaajan tuplapostaus

Jäi sitten postaamatta jalkapäivän kuulumiset, niin tällä kertaa tulee tuplaten asiaa.

1. Syväkyykky (tällä kertaa smithissä, kyykkypaikka varattu) 1x9x10kg, 1x6x20kg, 1x3x30kg, 1x6x20kg, 1x9x10kg
2. Etukyykky 4x6x30kg
3. Etureisikone 4x6x55kg
4. Takareisikone 1x9x25kg, 1x6x30kg, 1x3x30kg, 1x6x25kg, 1x9x20kg
5. Pohkeet istuen 5x6x85kg

Tuo jalkapäivä oli mennyt jo ihan aamusta alkaen ihan persiilleen, ja huono tuuri jatkui salillakin. Molemmat kyykkypaikat oli varattu saapuessani, ja päätin tehdä sitten pelkkiä vatsoja koko treenin verran. Jossain vaiheessa onneksi smithi vapautui, niin tein sitten syväkyykyt siinä. En ole hirveästi tehnyt syvä- tai etukyykkyä, joten painoja piti vähän kokeilla. Etukyykyn painot oli juuri sopivat tekniikan hakemiseen, mutta sain kyllä silti tuntumaa oikein mainiosti. Ranteet oli vähän kovilla, pitänee käydä ostamassa rannetuet, josko helpottaisi. Takareisikoneen kanssa meinasi taas perinteisesti itku päästä, enkä millään saanut lisää painoja tuohon 1x3 -sarjaan, ja se harmitti.
Näin jälkikäteen postattuna voin kyllä kertoa, että oli jalat aika kauhean kipeät heti seuraavana päivänä, varsinkin tuolta heti persiin alta. Huh.

Tänään sitten oli vuorossa selkää, haukkareita ja kyynärvarsia.

1. Mave 1x9x50kg, 1x6x60kg, 1x3x80kg (!!), 1x1x90kg (!!!), 1x3x80kg, 1x6x60kg
2. Selän rullaukset lisäpainolla 3x12x10kg
3. Alatalja 3x8x45,5kg
4. Ylätalja 3x8x36kg
5. Hauikset taljassa 6x6x32kg
6. Hauikset taljassa narulla peukalot ylöspäin 4x6x32kg

Huh, tuota mavea! Tuo ysi ja kutonen nousi niin helpon oloisesti, että tovin mietin, uskallanko laittaa kolmoseen sen edellisen ykkösennätyspainoni vai en. Se tosiaan silloin pari viikkoa sitten nousi vasta aika monennella yrittämällä ja ihan puhtaalla raivolla. Laitoin kuitenkin ja vedin syvään henkeä. Kolme kertaa se nousi, vaikka tekikin mieli karjua. Tai edes piipittää. Riemuissani lykkäsin sitten vielä vitoset päihin, ja eräs kanssatreenaaja kommentoikin, että vieläkö meinasit. No vielä! Saatana! Pelotti kyllä himpan verran, että näinköhän tässä vain nolaa itsensä, mutta nousi se yhdeksänkymmentäkin sitten. Hädin tuskin, mutta nousi kuitenkin. Ah, onnea! Oli niin hyvä fiilis, että lopputreeni menikin kuin pilvissä leijaillen.

Tottakai piti myös vähän kuvailla taidokkaasti itse peilin kautta, kun huomasin selässäni olevat oudot patit.

Bonuksena vammainen kuvausasento!

Illan ohjelmana kauhea kasa ruokaa ja sitten töihin heilumaan. En kyllä varmaankaan pysty kumartumaan koko vuoron aikana, mutta saa joku muu ojennella asioita alakaapeista sitten.