Noniin, aika käy jo vähiin. Maanantaina käytiin vielä viimeiset sparrailut, ja tänään kävin kaverin kanssa läiskimässä pistareita ihan vaan herkistelyn kannalta. Tämä viikko on muuten mennyt lähinnä hyvin syödessä ja levätessä. Sain tänään valmentajaltani tietää, että ottelut käydään sittenkin C+ -säännöillä, eli suojia ei ole kuin hanskat, alasuojat ja hammassuojat. Vähän se tieto säikäytti, koska edelleenkin se pysty on minulla heikompi osa-alue. Pitänee siis vain vielä nopeammin viedä matsi mattoon, siellä ei kypärän puuttuminen ole yhtään huono asia, päinvastoin - eipähän ole tiellä painiessa.
Enää ei siis ole juurikaan tehtävissä, sparrit on sparrattu, kaikki opittavissa oleva opittu, sisääntulomusiikit valittu ja gameplankin suurinpiirtein kasassa. Nyt sitten vain odotellaan ja lataudutaan. Ottelupareja on 8, joista minun matsini on se viimeinen. Kunhan vaan saan pidettyä hermoni kurissa, pystyn kyllä varmasti matsin voittamaan. Tulen sitten myöhemmin kertomaan, miten meni.
perjantai 9. joulukuuta 2011
torstai 24. marraskuuta 2011
Muutos suunnitelmiin
Sain eilen puhelun, joka alkoi hyvin lupaavasti "haluatko syödä hyvin?". Basement beatdownin järjestäjä sieltä soitti, ja kertoi vastustajani vahvistaneen ilmoittautumisensa sittenkin yhtä painoluokkaa ylempään sarjaan, eli alle 60-kiloisiin. Tulimme siihen tulokseen, että seuraan perässä, enkä jää alle 56-kiloisten sarjaan, jossa on jo kaksi tyttöä meidän seurastamme, ja vain yksi ulkopuolinen. Näin saadaan ottelujako järjestymään fiksummin. Eikä se minua haittaa, että ei tarvitse enää tuijotella vaakaa sen kummemmin, vaan voin syödä normaalisti ja käydä vielä puntillakin. Ottelulista tuli tosiaan eilen julki, ja näillä näkymin luvassa on 10 ottelua - mahtavaa, sillä vapaaottelua harrastavia naisia ei juurikaan missään näy. Toivottavasti saamme paljon huomiota mediassa, jotta laji tulisi ihmisten tietouteen myös naisten harrastamana.
Mediasta puheenollen, eilisessä paikallislehdessä oli nyt sitten se sunnuntaina tehty juttu. Juttu oli ihan positiivisessa mielessä tehty, joten hyvä mieli jäi. Kuvatkin oli ihan onnistuneet, niin ei tarvitse pussi päässä kulkea. :) Juttu löytyy näköislehdestä täältä sivuilta 58 ja 59.
Mediasta puheenollen, eilisessä paikallislehdessä oli nyt sitten se sunnuntaina tehty juttu. Juttu oli ihan positiivisessa mielessä tehty, joten hyvä mieli jäi. Kuvatkin oli ihan onnistuneet, niin ei tarvitse pussi päässä kulkea. :) Juttu löytyy näköislehdestä täältä sivuilta 58 ja 59.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Loppusuoralla
Aikaa Basement Beatdowniin on enää vajaat 3 viikkoa, joten vähiin käy aika, ennenkuin loppuu. Eilen Clubilla kävi paikallisen ilmaisjakelulehden toimittaja tekemässä juttua vapaaottelusta, ja valmentajani oli nakittanut minut ja erään miespuolisen treenikaverini olemaan jutussa haastateltavana. Pääsipä toimittajaneiti itsekin kokeilemaan, miltä treenaaminen tuntuu. Lehti ilmestyy huomenna, ja odotan innolla, minkälaisen jutun hän on saanut aikaan, kuvista puhumattakaan.
Nyt, kun matsiin on tosiaan näin lyhyt aika, alkaa treenikin pikkuhiljaa muuttumaan kevyemmäksi. Vielä tämä viikko sekä ensi viikon alkupuoli on tarkoitus vetää lajitreenien osalta ihan normaalisti, mutta oheistreeninä keskityn lähinnä lenkkeilyyn, venyttelyyn ja muuhun kevyeen kehonhuoltoon. Punttisalin jätän suosiolla aivan minimiin, se kun tuppaa myös nostamaan painoa. Kisaviikolla tulee sitten varmaan lähinnä vain lyötyä pistareita ja painittua kevyesti.
Aamupaino on tällä hetkellä 56,7kg, joten pudotettavaa on enää 800g. Ei mitään huolta, siis, tuollainen määrä lähtee aika helposti. Tässä on muutenkin koko ajan paino tippunut pieniä määriä kerrallaan, joten tahdinkaan ei pitäisi syödä jaksamista.
Pikkuhiljaa olen myös alkanut valmistella pääkoppaanikin, olen lähinnä pohtinut omaa ottelustrategiaani ja käynyt matsia mielessäni läpi kuvitteellisella vastustajalla. Kuulostaa typerältä, mutta itseäni ainakin auttaa, ja mielestäni henkinen valmistautuminen on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin fyysinenkin. Ei auta, vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa ja teknisesti taitava, mutta jos ajatukset menevät kehään noustessa solmuun tai jäädyt muuten vaan, ei kyllä ottelemisestakaan mitään tule. Tämän huomasin viime keväänä BJJ:n SM-kisoissa, missä jäädyin ihan täydellisesti ja vastustaja veikin minua kuin pässiä siinä kuuluisassa narussa. Kisoista jäi todella paha maku suuhun, sillä tiesin pystyväni parempaan. Siitä opin kyllä sen, että jatkossa minun pitää oppia hallitsemaan hermoni paremmin.
Laitan tähän loppuun vielä virallisen kisajulisteen Basement Beatdownista.
Jep, that's me. Meillä oli oikein hauskat julistekuvaussessiot. Otimme myös läjän epävirallisia huumorikuvia, saatan jakaa ne ehkä täälläkin jossain vaiheessa.
Nyt, kun matsiin on tosiaan näin lyhyt aika, alkaa treenikin pikkuhiljaa muuttumaan kevyemmäksi. Vielä tämä viikko sekä ensi viikon alkupuoli on tarkoitus vetää lajitreenien osalta ihan normaalisti, mutta oheistreeninä keskityn lähinnä lenkkeilyyn, venyttelyyn ja muuhun kevyeen kehonhuoltoon. Punttisalin jätän suosiolla aivan minimiin, se kun tuppaa myös nostamaan painoa. Kisaviikolla tulee sitten varmaan lähinnä vain lyötyä pistareita ja painittua kevyesti.
Aamupaino on tällä hetkellä 56,7kg, joten pudotettavaa on enää 800g. Ei mitään huolta, siis, tuollainen määrä lähtee aika helposti. Tässä on muutenkin koko ajan paino tippunut pieniä määriä kerrallaan, joten tahdinkaan ei pitäisi syödä jaksamista.
Pikkuhiljaa olen myös alkanut valmistella pääkoppaanikin, olen lähinnä pohtinut omaa ottelustrategiaani ja käynyt matsia mielessäni läpi kuvitteellisella vastustajalla. Kuulostaa typerältä, mutta itseäni ainakin auttaa, ja mielestäni henkinen valmistautuminen on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin fyysinenkin. Ei auta, vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa ja teknisesti taitava, mutta jos ajatukset menevät kehään noustessa solmuun tai jäädyt muuten vaan, ei kyllä ottelemisestakaan mitään tule. Tämän huomasin viime keväänä BJJ:n SM-kisoissa, missä jäädyin ihan täydellisesti ja vastustaja veikin minua kuin pässiä siinä kuuluisassa narussa. Kisoista jäi todella paha maku suuhun, sillä tiesin pystyväni parempaan. Siitä opin kyllä sen, että jatkossa minun pitää oppia hallitsemaan hermoni paremmin.
Laitan tähän loppuun vielä virallisen kisajulisteen Basement Beatdownista.
Jep, that's me. Meillä oli oikein hauskat julistekuvaussessiot. Otimme myös läjän epävirallisia huumorikuvia, saatan jakaa ne ehkä täälläkin jossain vaiheessa.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Kovaa treenaamisen oravanpyörä
No niinhän siinä sitten kävi, että valmentajani ja treenikaverini suosittelivat mulle muutamaa vapaapäivää.
Maanantain sparritreeneissä minulta hävisi yhtäkkiä kaikki tehot ja olin kuin löysä pska koko tunnin ajan. Se pisti tietysti pinnaa kireälle ja se taas aiheutti sen, ettei ollut enää pääkään mukana treenaamisessa. Meni ihan hukkaan koko treeni. Tai ei nyt ihan hukkaan, sillä se laittoi miettimään, onko tämä nykyinen treenitahti sittenkään niin fiksu. Olen kyllä pitänyt viikossa yhden tai kaksi lepopäivää, mutta sekään ei auta, jos treenikertoja kertyy parille päivälle jopa kolme. Vaikka olen myös pitänyt tankkauksesta huolen ja syönyt hyvin, niin sekään ei ole näköjään riittänyt.
Nyt ei auta kuin niellä ylpeys ja viettää seuraavat kolme päivää ihan vain tekemättä mitään. Tänään on vielä ollut töistäkin vapaapäivä, ja olen kyllä rötväillyt ihan kotona telkkaria katsoen. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa seinät kaatumaan päälle, toimettomana olo ei ole ihan niitä parhaita taitojani.
Tämä toimettomuus ärsyttää myös siinä mielessä, että tiedän tarvitsevani tekniikkaharjoituksia, koska teknisesti olen pahasti jäljessä siitä, mitä minun pitäisi olla. Tässä on vielä kuukausi aikaa tekniikan paranteluun, ja toivon vain, että pääni pysyy mukana, koska siitä se on suurimmaksi osin kiinni.
Mutta jotain hyvää tässäkin viikossa sentään: painoni on tippunut alle 57 kiloon, joten enää olisi kilo tiputettavaa otteluun. Se sentään ei enää stressaa, koska tiedän sen olevan mahdollista.
Taidan palata tuonne sohvalle ja laittaa seuraavan leffan pyörimään...
Maanantain sparritreeneissä minulta hävisi yhtäkkiä kaikki tehot ja olin kuin löysä pska koko tunnin ajan. Se pisti tietysti pinnaa kireälle ja se taas aiheutti sen, ettei ollut enää pääkään mukana treenaamisessa. Meni ihan hukkaan koko treeni. Tai ei nyt ihan hukkaan, sillä se laittoi miettimään, onko tämä nykyinen treenitahti sittenkään niin fiksu. Olen kyllä pitänyt viikossa yhden tai kaksi lepopäivää, mutta sekään ei auta, jos treenikertoja kertyy parille päivälle jopa kolme. Vaikka olen myös pitänyt tankkauksesta huolen ja syönyt hyvin, niin sekään ei ole näköjään riittänyt.
Nyt ei auta kuin niellä ylpeys ja viettää seuraavat kolme päivää ihan vain tekemättä mitään. Tänään on vielä ollut töistäkin vapaapäivä, ja olen kyllä rötväillyt ihan kotona telkkaria katsoen. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa seinät kaatumaan päälle, toimettomana olo ei ole ihan niitä parhaita taitojani.
Tämä toimettomuus ärsyttää myös siinä mielessä, että tiedän tarvitsevani tekniikkaharjoituksia, koska teknisesti olen pahasti jäljessä siitä, mitä minun pitäisi olla. Tässä on vielä kuukausi aikaa tekniikan paranteluun, ja toivon vain, että pääni pysyy mukana, koska siitä se on suurimmaksi osin kiinni.
Mutta jotain hyvää tässäkin viikossa sentään: painoni on tippunut alle 57 kiloon, joten enää olisi kilo tiputettavaa otteluun. Se sentään ei enää stressaa, koska tiedän sen olevan mahdollista.
Taidan palata tuonne sohvalle ja laittaa seuraavan leffan pyörimään...
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Susirajan tuolla puolen, päivä 3
Nyt on sitten leirit leireilty. Kolmantena ja viimeisenä päivänä aiheena oli pelaaminen avoimesta guardista alta, lukkopainissa jalkalukoilla sekä sweepeillä ja BJJ:ssä sweepeillä. Oma treenaaminen säi ikävän lopun ensimmäisissä lukkopainitreeneissä lopun sparreissa, kun oikean jalkani jalkapöytä otti itseensä eräässä figure four -jalkalukossa ja turposi sen verran, että jouduin seuraamaan loppuleirin sivusta. Onneksi ei sentään jäänyt kuin viimeiset BJJ-treenit välistä, niin ei niin hirveästi harmittanut.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntui, että sain leiristä paljon irti, ja yritän parhaani mukaan käyttää saamiani oppeja jatkossa hyväksi. Kestää varmasti jonkin aikaa, että ne omaksuu, mutta se on ihan normaalia tällaisten intensiiviviikonloppujen kohdalla. Uutta asiaa ja tekniikkaa on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla oppia.
Tähän loppuun vielä kevennykseksi ihan konkreettiset jäljet leiriviikonlopun kokemuksista:
Lisäksi vielä yhteispotretti melkein koko seminaariporukasta, Ida kuvassa alarivissä toinen vasemmalta :
Ja tässä Jyväskylän Fight Clubin tytöt Idan kanssa:
Lisää kuvia seminaarista löytyy osoitteesta http://trutanen.kuvat.fi/kuvat/
Kaiken kaikkiaan minusta tuntui, että sain leiristä paljon irti, ja yritän parhaani mukaan käyttää saamiani oppeja jatkossa hyväksi. Kestää varmasti jonkin aikaa, että ne omaksuu, mutta se on ihan normaalia tällaisten intensiiviviikonloppujen kohdalla. Uutta asiaa ja tekniikkaa on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla oppia.
Tähän loppuun vielä kevennykseksi ihan konkreettiset jäljet leiriviikonlopun kokemuksista:
Lisäksi vielä yhteispotretti melkein koko seminaariporukasta, Ida kuvassa alarivissä toinen vasemmalta :
Ja tässä Jyväskylän Fight Clubin tytöt Idan kanssa:
Lisää kuvia seminaarista löytyy osoitteesta http://trutanen.kuvat.fi/kuvat/
Susirajan tuolla puolen, päivä 2
Olin eilen illalla niin puhki väsynyt, etten jaksanut millään päivitellä päivän tapahtumia, niinpä teen sen nyt.
Leirin toisena päivänä oli kahdet BJJ-treenit sekä yhdet lukkopainitreenit. Ekoissa BJJ-treeneissä oli aiheena avoimen guardin ohittaminen. Itse olen ollut aina todella huono ohittamaan, joten tämä tehokas puolitoistatuntinen nimenomaan siitä oli todella tarpeen. Kaikki ohitukset olivat minulle uusia, ja täytyykin jättää ne muhimaan jonnekin tuonne pään perukoille, jos joskus niitä osaisin tositilanteessa käyttää.
Lukkopainissa keskityimme muutamiin jalkalukkoihin, aiheena oli suora nilkkalukko, figure four sekä suora polvilukko. Itse koen välillä jalkalukkojen treenaamisen turhauttavana, koska minulle ne eivät toimi. Niveleni ovat sen verran yliliikkuvat, että siinä vaiheessa, jos joku minulle saa jonkin jalkalukon tuntumaan, on jo liian myöhäistä - nivel on siinä vaiheessa jo rikki.
Viimeiset treenit olivat ihan puhtaasti sparritreenit BJJ-hengessä, koko puolitoistatuntinen sparrailtiin erilaisten teemojen mukaan.
Treenien jälkeen siirryimme Vivecan tiloihin syömään ja saunomaan, ja teki kyllä todella hyvää lepuuttaa kipeää ja väsynyttä kroppaa saunan lämmössä. Saunakeskustelut ajautuivat aikalailla BJJ:n pariin, keskustelimme mm. siitä, pitäisikö BJJ olla olympialaji vai ei.
Mustelmasaldoni on aivan käsittämätön, ei ole sellaista raajaa tai ruuminosaa, missä ei yhtäkään mustelmaa olisi. Vasen jalkani on kokenut kaikista eniten kovia ja se näyttääkin siltä, että olisin lähinnä jäänyt auton alle. Esimerkiksi koko nilkka on ihan musta, en tiedä miksi.
Vielä olisi tänään yhdet BJJ- ja yhdet lukkopainitreenit ja sitten olisi tämä tehoviikonloppu ohi.
Leirin toisena päivänä oli kahdet BJJ-treenit sekä yhdet lukkopainitreenit. Ekoissa BJJ-treeneissä oli aiheena avoimen guardin ohittaminen. Itse olen ollut aina todella huono ohittamaan, joten tämä tehokas puolitoistatuntinen nimenomaan siitä oli todella tarpeen. Kaikki ohitukset olivat minulle uusia, ja täytyykin jättää ne muhimaan jonnekin tuonne pään perukoille, jos joskus niitä osaisin tositilanteessa käyttää.
Lukkopainissa keskityimme muutamiin jalkalukkoihin, aiheena oli suora nilkkalukko, figure four sekä suora polvilukko. Itse koen välillä jalkalukkojen treenaamisen turhauttavana, koska minulle ne eivät toimi. Niveleni ovat sen verran yliliikkuvat, että siinä vaiheessa, jos joku minulle saa jonkin jalkalukon tuntumaan, on jo liian myöhäistä - nivel on siinä vaiheessa jo rikki.
Viimeiset treenit olivat ihan puhtaasti sparritreenit BJJ-hengessä, koko puolitoistatuntinen sparrailtiin erilaisten teemojen mukaan.
Treenien jälkeen siirryimme Vivecan tiloihin syömään ja saunomaan, ja teki kyllä todella hyvää lepuuttaa kipeää ja väsynyttä kroppaa saunan lämmössä. Saunakeskustelut ajautuivat aikalailla BJJ:n pariin, keskustelimme mm. siitä, pitäisikö BJJ olla olympialaji vai ei.
Mustelmasaldoni on aivan käsittämätön, ei ole sellaista raajaa tai ruuminosaa, missä ei yhtäkään mustelmaa olisi. Vasen jalkani on kokenut kaikista eniten kovia ja se näyttääkin siltä, että olisin lähinnä jäänyt auton alle. Esimerkiksi koko nilkka on ihan musta, en tiedä miksi.
Vielä olisi tänään yhdet BJJ- ja yhdet lukkopainitreenit ja sitten olisi tämä tehoviikonloppu ohi.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Susirajan tuolla puolen, päivä 1
Tänään sitten alkoi Ida Hanssonin seminaari. Aloitimme brassijutsulla ja teemana oli half spider guard ja sieltä toimiminen. Tekniikat olivat simppeleitä ja toimivia, ja Idan opetus oli rohkaisevaa ja rentoa.
Opettelimme mm. erään jalkalukon halfista alta, minkä en tiennyt olevan mahdollistakaan. Minulla se ei meinannut sujua alkuunsa ollenkaan, mutta koin suuren valaistumisen hetken Idan näyttäessä liikkeen vielä yleisesti uudelleen, ja keksin itse, missä vika oli. Sen jälkeen se sujuikin, ja olin erittäin tyytyväinen, että ilman opastusta osasin ongelman ratkaista. Nämä on näitä pieniä oivaltamisen iloja...
Lopuksi oli vielä tekniikkasparria sekä ihan tavan sparria, ja olikin kiva päästä sparrailemaan ihan uusien tyttöjen kanssa. Tänään ei vielä ollut kovin paljon ulkopaikkakuntalaisia paikalla, mutta huomisiin treeneihin pitäisi loppujenkin ilmoittautuneiden viimeistään saapua paikalle.
Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea saan tästä viikonlopusta irti! Kaikki tekniikat eivät varmasti jää mieleen heti ensimmäisestä kerrasta, mutta ajan kanssa ne kyllä hahmottuvat, kun joutuu tilanteisiin, missä niitä voi käyttää.
Päivittelen tätä blogia mahdollisimman ahkerasti viikonlopun aikana, jotta opitut asiat jäävät paremmin itsellenikin mieleen. Aion myös ottaa lopputreeneihin kameran mukaan ja tehdä tännekin sitten jossain vaiheessa kuvakollaasin näytteille.
Opettelimme mm. erään jalkalukon halfista alta, minkä en tiennyt olevan mahdollistakaan. Minulla se ei meinannut sujua alkuunsa ollenkaan, mutta koin suuren valaistumisen hetken Idan näyttäessä liikkeen vielä yleisesti uudelleen, ja keksin itse, missä vika oli. Sen jälkeen se sujuikin, ja olin erittäin tyytyväinen, että ilman opastusta osasin ongelman ratkaista. Nämä on näitä pieniä oivaltamisen iloja...
Lopuksi oli vielä tekniikkasparria sekä ihan tavan sparria, ja olikin kiva päästä sparrailemaan ihan uusien tyttöjen kanssa. Tänään ei vielä ollut kovin paljon ulkopaikkakuntalaisia paikalla, mutta huomisiin treeneihin pitäisi loppujenkin ilmoittautuneiden viimeistään saapua paikalle.
Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea saan tästä viikonlopusta irti! Kaikki tekniikat eivät varmasti jää mieleen heti ensimmäisestä kerrasta, mutta ajan kanssa ne kyllä hahmottuvat, kun joutuu tilanteisiin, missä niitä voi käyttää.
Päivittelen tätä blogia mahdollisimman ahkerasti viikonlopun aikana, jotta opitut asiat jäävät paremmin itsellenikin mieleen. Aion myös ottaa lopputreeneihin kameran mukaan ja tehdä tännekin sitten jossain vaiheessa kuvakollaasin näytteille.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Aika osteopaatin jälkeen
Huhhei, kyllä on ihan uudestisyntynyt olo! Kävin perjantaina osteopaatilla, joka tunnin verran rusautteli ja hieroi paikkojani kuntoon, ja kyllä helpotti. Kolme lukkoa hän ruodostani löysi, ja sai ne onneksi auki. Nyt pääni kääntyy ihan normaalisti, ja olo tuntuu muutenkin paljon kevyemmältä. Hän ei nähnyt mitään estettä treenaamiselle tai kilpailemiselle, sillä mitään ei varsinaisesti ollut vialla, jumissa vain. Suosittelen kyllä kaikille, joilla mitään ongelmia niskan tai selän kanssa on.
Treenikin kulki eilen jotenkin sujuvammin kuin ennen, vaikka osteopaatti varoittelikin mahdollisista ongelmista tekniikan kanssa. Rankani kun on nyt tavallaan uudessa asennossa, niin olisi ollut ihan normaalia, jos joidenkin liikkeiden tekeminen olisi tuntunut vaikealta. Näin ei ihme kyllä ollut, vaan tuntui piristävältä, kun ei tarvinnut varoa mitään asentoa, edes niskoilla pyörimistä.
Tänään olisi luvassa aamupuntti ja iltapäivällä sitten taas vaparisparria. Ajattelin alkaa nyt kokeilemaan ihan oikeaa punttiohjelmaa, aiemmin kun olen tehnyt vähän mitä milloinkin. Ohjelma on nelijakoinen, ja ongelma varmaan onkin pitää lukua siitä, mikä päivä on menossa milloinkin, tuo puntilla käyminen kun tuppaa minulla olemaan vähän epäsäännöllistä.
Tämän viikon lopulla on meillä taas Fight clubilla leiri, ja tällä kertaa se on naisten leiri. Ohjaajaksi tulee Ruotsista Ida Hansson, joka on BJJ:n ruskeavyö, ja meriittilistalta löytyy mm. tuore lukkopainin MM-pronssi sekä BJJ:ssä EM-kulta viime keväältä. Ei mikään ihan turha likka, siis. Viikonloppu menee siis aika tehokkaasti painin parissa, puvulla sekä ilman. Leirille tulee myös naisia muiltakin saleilta, joten pääsee painimaan myös uusien tuttavuuksien kanssa, mikä on aian positiivista. Samojen naamojen kanssa sparraaminen on kuitenkin aina vähän tylsää siinä mielessä, että aika nopeasti sitä oppii tuntemaan, mitä toinen tykkää tehdä ja miten. Eri saleilla kuitenkin painotetaan aina hieman eri asioita ja mahdollisesti myös opetetaan hieman eri tavalla. Olen ottanutkin töistä koko viikonlopun vapaaksi, jotta pääsen kunnolla keskittymään opetukseen.
Paino on tällä hetkellä siinä 57 kilon tietämillä, se on taas tullut hieman alemmas. Sinne alle 56 kilon sarjaan osallistuminen vaikuttaa siis täysin mahdolliselta. Se on hyvä juttu, sillä pituuteni ansiosta minulla voi olla ulottuvuusetu vastustajaani nähden, tuossa painossa olevat on yleensä minua lyhyempiä.
Treenikin kulki eilen jotenkin sujuvammin kuin ennen, vaikka osteopaatti varoittelikin mahdollisista ongelmista tekniikan kanssa. Rankani kun on nyt tavallaan uudessa asennossa, niin olisi ollut ihan normaalia, jos joidenkin liikkeiden tekeminen olisi tuntunut vaikealta. Näin ei ihme kyllä ollut, vaan tuntui piristävältä, kun ei tarvinnut varoa mitään asentoa, edes niskoilla pyörimistä.
Tänään olisi luvassa aamupuntti ja iltapäivällä sitten taas vaparisparria. Ajattelin alkaa nyt kokeilemaan ihan oikeaa punttiohjelmaa, aiemmin kun olen tehnyt vähän mitä milloinkin. Ohjelma on nelijakoinen, ja ongelma varmaan onkin pitää lukua siitä, mikä päivä on menossa milloinkin, tuo puntilla käyminen kun tuppaa minulla olemaan vähän epäsäännöllistä.
Tämän viikon lopulla on meillä taas Fight clubilla leiri, ja tällä kertaa se on naisten leiri. Ohjaajaksi tulee Ruotsista Ida Hansson, joka on BJJ:n ruskeavyö, ja meriittilistalta löytyy mm. tuore lukkopainin MM-pronssi sekä BJJ:ssä EM-kulta viime keväältä. Ei mikään ihan turha likka, siis. Viikonloppu menee siis aika tehokkaasti painin parissa, puvulla sekä ilman. Leirille tulee myös naisia muiltakin saleilta, joten pääsee painimaan myös uusien tuttavuuksien kanssa, mikä on aian positiivista. Samojen naamojen kanssa sparraaminen on kuitenkin aina vähän tylsää siinä mielessä, että aika nopeasti sitä oppii tuntemaan, mitä toinen tykkää tehdä ja miten. Eri saleilla kuitenkin painotetaan aina hieman eri asioita ja mahdollisesti myös opetetaan hieman eri tavalla. Olen ottanutkin töistä koko viikonlopun vapaaksi, jotta pääsen kunnolla keskittymään opetukseen.
Paino on tällä hetkellä siinä 57 kilon tietämillä, se on taas tullut hieman alemmas. Sinne alle 56 kilon sarjaan osallistuminen vaikuttaa siis täysin mahdolliselta. Se on hyvä juttu, sillä pituuteni ansiosta minulla voi olla ulottuvuusetu vastustajaani nähden, tuossa painossa olevat on yleensä minua lyhyempiä.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Väliaikatietoja
Ohoh, onpas tämä blogi viettänyt hiljaiseloa pitkään. Jospa sitä nyt vähän päivittelisi, mitä treenielämääni kuuluu.
Treenimääräni on kasvanut aika huomattavasti, tällä hetkellä HeiaHeian mukaan mulla on tälle viikolle kasassa jo 11 tuntia treeniä, ja vielä on edessä sunnuntain 2 tunnin tyttöpainit. Tänään ja huomenna lauantaina pidän lepopäivät, sillä olen kohta menossa osteopaatin hoidettavaksi. Niskani ovat ottaneet vähän itseensä ja mm. viime viikonloppu meni siinä, etten saanut päätäni kääntymään lainkaan. Nyt ne ovat pysynyeet suht hyvinä, mutta mielummin hoidatan ne ajoissa kuntoon kuin odotan jotain pahempaa.
Paino on tullut taas vähän alemmas, se on tällä hetkellä jotain 57 ja 58 kilon väliltä. Tuo paino on kyllä mielenkiintoinen, se saattaa pysyä suurinpiirtein samana pari viikkoa ja sitten yhtäkkiä tulla kilon verran alas. En ymmärrä. Käyn vaa'alla aina samana päivänä ja vieläpä suurinpiirtein samaan aikaan.
Olen ottanut treeneihini mukaan nyt ns. seinän harjoittelemisen. Seinässä ajetaan kaveri "kehän laitaa" päin, eli tässä tapauksessa salin seinään. Tarkoituksena on päästä hallitsemaan tilannetta ja pitämään kaveri huonommassa asemassa jonkin aikaa ennen alasvientiä. Olen treenannut tätä erään seuramme ylempivöisen miehen kanssa, ja se on ollut kyllä rankkaa puuhaa. Meillä on kaiken lisäksi 40 kiloa painoeroa, joten luulisi sitten 56-kiloisen tytön kanssa nujuaminen vastaavassa tilanteessa hieman helpompaa. Toivottavasti ainakin. Eilisen aamuseinäilyn jälkeen kroppani oli niin väsynyt, ettei varmaan ole koskaan ollut. Kynä ei pysynyt kädessä ja päästä huippasi, mutta silti oli hyvä olo. Hyvin ainakin heräsi, kun oli clubilla jo aamuseitsemältä.
Matsiin on aikaa enää vajaa kaksi kuukautta, ja se on alkanut enemmän ja enemmän pyörimään mielessä. Järjestäjän (hän treenaa kanssani samassa seurassa, siis) mukaan ilmoittautuneita on jo viitisentoista, joten ihan hyvä tapahtuma on tulossa. Pitää pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan tarkempaa gameplania, pohja on jo valmiiksi kyllä mietitty omien vahvuuksieni mukaan. Vielä pitäisi tehdä se päätös, otanko matsin C-säännöillä vai otanko riskin ja valitsen säännöiksi C+. Näissä ei siis eroa ole muuten, kuin että C-säännöissä suojia on vähän enemmän. C+ -säännöillä on vain hanskat. Veikkaan kallistuvani noihin vähän turvallisempiin sääntöihin, sillä kyseessä on kuitenkin ensimmäinen vaparimatsini. Eräs seurakaveri sanoi aika osuvasti, että "kerkeää sitä myöhemminkin turpaansa ottaa".
Treenimääräni on kasvanut aika huomattavasti, tällä hetkellä HeiaHeian mukaan mulla on tälle viikolle kasassa jo 11 tuntia treeniä, ja vielä on edessä sunnuntain 2 tunnin tyttöpainit. Tänään ja huomenna lauantaina pidän lepopäivät, sillä olen kohta menossa osteopaatin hoidettavaksi. Niskani ovat ottaneet vähän itseensä ja mm. viime viikonloppu meni siinä, etten saanut päätäni kääntymään lainkaan. Nyt ne ovat pysynyeet suht hyvinä, mutta mielummin hoidatan ne ajoissa kuntoon kuin odotan jotain pahempaa.
Paino on tullut taas vähän alemmas, se on tällä hetkellä jotain 57 ja 58 kilon väliltä. Tuo paino on kyllä mielenkiintoinen, se saattaa pysyä suurinpiirtein samana pari viikkoa ja sitten yhtäkkiä tulla kilon verran alas. En ymmärrä. Käyn vaa'alla aina samana päivänä ja vieläpä suurinpiirtein samaan aikaan.
Olen ottanut treeneihini mukaan nyt ns. seinän harjoittelemisen. Seinässä ajetaan kaveri "kehän laitaa" päin, eli tässä tapauksessa salin seinään. Tarkoituksena on päästä hallitsemaan tilannetta ja pitämään kaveri huonommassa asemassa jonkin aikaa ennen alasvientiä. Olen treenannut tätä erään seuramme ylempivöisen miehen kanssa, ja se on ollut kyllä rankkaa puuhaa. Meillä on kaiken lisäksi 40 kiloa painoeroa, joten luulisi sitten 56-kiloisen tytön kanssa nujuaminen vastaavassa tilanteessa hieman helpompaa. Toivottavasti ainakin. Eilisen aamuseinäilyn jälkeen kroppani oli niin väsynyt, ettei varmaan ole koskaan ollut. Kynä ei pysynyt kädessä ja päästä huippasi, mutta silti oli hyvä olo. Hyvin ainakin heräsi, kun oli clubilla jo aamuseitsemältä.
Matsiin on aikaa enää vajaa kaksi kuukautta, ja se on alkanut enemmän ja enemmän pyörimään mielessä. Järjestäjän (hän treenaa kanssani samassa seurassa, siis) mukaan ilmoittautuneita on jo viitisentoista, joten ihan hyvä tapahtuma on tulossa. Pitää pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan tarkempaa gameplania, pohja on jo valmiiksi kyllä mietitty omien vahvuuksieni mukaan. Vielä pitäisi tehdä se päätös, otanko matsin C-säännöillä vai otanko riskin ja valitsen säännöiksi C+. Näissä ei siis eroa ole muuten, kuin että C-säännöissä suojia on vähän enemmän. C+ -säännöillä on vain hanskat. Veikkaan kallistuvani noihin vähän turvallisempiin sääntöihin, sillä kyseessä on kuitenkin ensimmäinen vaparimatsini. Eräs seurakaveri sanoi aika osuvasti, että "kerkeää sitä myöhemminkin turpaansa ottaa".
torstai 15. syyskuuta 2011
Tyhjän polkemista
Oh, olen rakastunut! Kuntosalillamme alkoi tällä viikolla spinning, kun pyöräsali vihdoin ja viimein valmistui, ja kävin eilen kokeilemassa ennen aamuvuoroa, että miten polkeminen sujuisi. Ja sujuihan se! Rankkaa oli, hiki virtasi, mutta jestas, että tuli hyvä olo. En ole yksissäkään painitreeneissä hikoillut niin paljon kuin tuon 45 minuutin aikana, pyyhkeelle oli tosiaan tarvetta.
Ja koska en malttanut pysyä pois, kävin tänään illalla uudestaan vetämässä 30 minuutin setin. Olin käynyt jo aamulla ennen töihin menoa tunnin punttitreenin, mutta kun huomenna ei ole aikaista herätystä, niin ajattelin sen vuoksi käydä vielä tuon iltaspinningin. Ja se on vaan puoli tuntia, niin eihän sitä lasketa...
Ajattelin jatkossa käydä mahdollisuuksien mukaan kerran viikossa noilla tunneilla, tekee hyvää hapenottokyvylle. On muuten hassua, että vaikka kuinka hampaat irvessä polkee, niin tunnin jälkeen on silti sellainen olo, että voisi helposti heittää vielä toisen setin perään.
Paino pysyy edelleen sitkeästi 60 kilon yläpuolella, 60,5kg taisi tänäänkin vaaka näyttää.
Olen muuten pistänyt merkille, että unenlaatuni on parantunut huomattavasti. Aiemmin nukahtamisessa kesti välillä jopa tunti, saatoin heräillä pari kertaa yössä ja tuntui, ettei uni ollut tarpeeksi syvää kunnolliselle levolle. Aamulla oli hankala herätä, ja saatoin torkutella yli puoli tuntia ennenkuin sain itseni sängystä ylös. Nyt nukahdan lähes välittömästi valojen sammuttua ja nukun kuin tukki aamuun saakka. Herään paljon virkeämpänä, eikä torkuttelua enää juurikaan ilmene. Käynnistymisvaikeuksia toki on, mutta se nyt vaan johtuu siitä, etten ole yhtään aamuihminen.
Tälle viikolle on kerääntynyt liikuntatunteja lähes 7, ja edessä olisi vielä lauantain mahdolliset sekatreenit sekä sunnuntain tyttöpainit. Tänä viikonloppuna Fight clubilla on James Davisin BJJ/lukkopainileiri, ja hänen mukanaan on kaksi islantilaista tyttöä, jotka otamme sunnuntaina omiin treeneihimme mukaan. James on islantilaisen Mjölni-dojon yksi päävetäjistä, ja hänellä on BJJssä ruskea vyö. Itse en leirille osallistu niinkin typerän syyn kuin rahanpuutteen vuoksi, vähän kyllä harmittaa.
Ja koska en malttanut pysyä pois, kävin tänään illalla uudestaan vetämässä 30 minuutin setin. Olin käynyt jo aamulla ennen töihin menoa tunnin punttitreenin, mutta kun huomenna ei ole aikaista herätystä, niin ajattelin sen vuoksi käydä vielä tuon iltaspinningin. Ja se on vaan puoli tuntia, niin eihän sitä lasketa...
Ajattelin jatkossa käydä mahdollisuuksien mukaan kerran viikossa noilla tunneilla, tekee hyvää hapenottokyvylle. On muuten hassua, että vaikka kuinka hampaat irvessä polkee, niin tunnin jälkeen on silti sellainen olo, että voisi helposti heittää vielä toisen setin perään.
Paino pysyy edelleen sitkeästi 60 kilon yläpuolella, 60,5kg taisi tänäänkin vaaka näyttää.
Olen muuten pistänyt merkille, että unenlaatuni on parantunut huomattavasti. Aiemmin nukahtamisessa kesti välillä jopa tunti, saatoin heräillä pari kertaa yössä ja tuntui, ettei uni ollut tarpeeksi syvää kunnolliselle levolle. Aamulla oli hankala herätä, ja saatoin torkutella yli puoli tuntia ennenkuin sain itseni sängystä ylös. Nyt nukahdan lähes välittömästi valojen sammuttua ja nukun kuin tukki aamuun saakka. Herään paljon virkeämpänä, eikä torkuttelua enää juurikaan ilmene. Käynnistymisvaikeuksia toki on, mutta se nyt vaan johtuu siitä, etten ole yhtään aamuihminen.
Tälle viikolle on kerääntynyt liikuntatunteja lähes 7, ja edessä olisi vielä lauantain mahdolliset sekatreenit sekä sunnuntain tyttöpainit. Tänä viikonloppuna Fight clubilla on James Davisin BJJ/lukkopainileiri, ja hänen mukanaan on kaksi islantilaista tyttöä, jotka otamme sunnuntaina omiin treeneihimme mukaan. James on islantilaisen Mjölni-dojon yksi päävetäjistä, ja hänellä on BJJssä ruskea vyö. Itse en leirille osallistu niinkin typerän syyn kuin rahanpuutteen vuoksi, vähän kyllä harmittaa.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Sekatreenejä, osa 1
Käytiin tänään muutaman työkaverin kanssa kevyesti painimassa. Tämä lause ei pidä täysin paikkaansa, koska nämä työkaverit ovat kaikki portsareita. Se paikkaansa pitämätön kohta on siis tuo kevyesti. Vaikka se oli tarkoituksena, niin ei tuollaisella kokoonpanolla siitä mitään tule. Jo alkulämmittelyissä sain (oman!) polveni suoraan poskipäähäni, joka tällä hetkellä on aika mukavasti turvoksissa, huomenna varmaan sinertää.
Tarkoitus on käydä näissä sekatreeneissä jatkossakin, sillä niissä on eri lajien edustajia samassa köörissä. Tällä kertaa oli yksi karateka, yksi bjj-painija ja yksi lukkopainija/kickboxari. Plus minä. Hauskaa oli, ja pari tuntia vierähti ihan hujauksessa. Mustelmasaldo on suurempi kuin yksissäkään tyttötreeneissä, mutta sehän vain kertoo tekemisen meiningistä.
Paino oli noussut nyt takaisin yli 60 kiloon, mutta peili kertoo, että tämä lisäpaino ei kyllä ainakaan rasvaa ole. Voi ollakin, että joudun sittenkin ilmoittautumaan siihen -60kg sarjaan, mutta se nyt ei maailmaa kaada. Eipähän tarvitse sitten ainakaan liikaa stressata painonvedon kanssa lähempänä joulukuuta.
Hulluttelin tänään kauppareissulla, ja ostin herkutteluiksi viinirypäleitä. Mihin ne karkit, jäätelöt, pullat ja viinerit jäi? En kahta ajatusta niille luonut, hyvä niin.Ruoaksi laitoin 500g (!) lohifileen, jonka kanssa söin kasviksia ja pinaattia. Kalaa tulee syötyä ihan liian vähän, sen kun haluan aina tuoreeltaan tehdä, ja tuo ruoanlaitto ja sen aikatauluttaminen on mulla vähän mitä sattuu.
Oli tarkoitus käydä tänään vielä juoksemassa, mutta ruoanlaiton kanssa meni niin myöhälle, etten enää viitsinyt pimeällä lähteä juoksentelemaan. Ja HeiaHeian mukaan tällä viikolla olen liikkunut jo 11 tuntia, joten enköhän voinut ihan hyvillä mielin jättää juoksut väliin - huomenna kuitenkin on taas tyttötreenit, missä tulee sitten taas pari tuntia lisää.
Tarkoitus on käydä näissä sekatreeneissä jatkossakin, sillä niissä on eri lajien edustajia samassa köörissä. Tällä kertaa oli yksi karateka, yksi bjj-painija ja yksi lukkopainija/kickboxari. Plus minä. Hauskaa oli, ja pari tuntia vierähti ihan hujauksessa. Mustelmasaldo on suurempi kuin yksissäkään tyttötreeneissä, mutta sehän vain kertoo tekemisen meiningistä.
Paino oli noussut nyt takaisin yli 60 kiloon, mutta peili kertoo, että tämä lisäpaino ei kyllä ainakaan rasvaa ole. Voi ollakin, että joudun sittenkin ilmoittautumaan siihen -60kg sarjaan, mutta se nyt ei maailmaa kaada. Eipähän tarvitse sitten ainakaan liikaa stressata painonvedon kanssa lähempänä joulukuuta.
Hulluttelin tänään kauppareissulla, ja ostin herkutteluiksi viinirypäleitä. Mihin ne karkit, jäätelöt, pullat ja viinerit jäi? En kahta ajatusta niille luonut, hyvä niin.Ruoaksi laitoin 500g (!) lohifileen, jonka kanssa söin kasviksia ja pinaattia. Kalaa tulee syötyä ihan liian vähän, sen kun haluan aina tuoreeltaan tehdä, ja tuo ruoanlaitto ja sen aikatauluttaminen on mulla vähän mitä sattuu.
Oli tarkoitus käydä tänään vielä juoksemassa, mutta ruoanlaiton kanssa meni niin myöhälle, etten enää viitsinyt pimeällä lähteä juoksentelemaan. Ja HeiaHeian mukaan tällä viikolla olen liikkunut jo 11 tuntia, joten enköhän voinut ihan hyvillä mielin jättää juoksut väliin - huomenna kuitenkin on taas tyttötreenit, missä tulee sitten taas pari tuntia lisää.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Juokseehan se
Tänään puntari näytti 59,5 - reilu kilo siis vähemmän kuin viikko sitten. Tätä tahtia ei ole hätäpäivää sen reilun neljän kilon kanssa, mikä pitäisi joulukuuhun mennessä lähteä.
Kävin heilumassa punttien kanssa ennen aamuvuoroa (heräsin jo viideltä aamulla - ennenkuulumatonta!), ja jostain syystä virtaa ja voimaa tuntui tuohon aikaan olevan kummallisen paljon. Heiluin sitten ihan urakalla, tänään oli vuorossa yläkroppa ja keskivartalo. Olen sen verta aamu-uninen ja hitaasti käynnistyvä, että puntti ennen aamuvuoroa töissä herättää juuri sopivasti, eikä tarvitse käyttää työaikaa siihen heräilyyn.
Kotiin tultua söin hieman kanasalaattia ja otin sellaiset 20 minuutin pienet nokkaunet, jonka jälkeen vihdoin ja viimein vedin uudenkarheat (laina)juoksukenkäni jalkaan, laitoin nuoremman koiran valjaisiin ja suuntasin Rantaraitille elämäni ensimmäiselle oikealle juoksulenkille. Alkumatka meni lähinnä koiran kanssa taistelemiseen, se kun on vähän kuumuvaa sorttia, ja otti kauheat kierrokset tästä uudesta touhusta. Matka oli jotakuinkin 5km, josta arviolta puolet meni juosten. Ilman koiraa juoksun osuus olisi ollut isompi, joten seuraavalla kerralla jätän suosiolla tuon kauhukakaran kotiin. tuntuu kieltämättä typerältä lenkittää itsensä ja koirat erikseen, mutta minkäs teet. Vanhempi on taas sellaista perässä vedettävää mallia, niin siitäkin olisi mukana vain haittaa.Yllättävän kivuttomasti kuitenkin itse juoksu sujui, vaikka ajattelin läkähtyväni heti alkumetreille. Korvia vähän paleli, järveltä puhalti ikävä syysviima. En kyllä näe lainkaan estettä sille, miksi en juoksemista jatkaisi.
Huomasin tänään, että minun ei oikeastaan edes tee mieli mitään herkkuja. Tämä on jo pieni ihme, koska aiemmin teki tiukkaa olla päiväkin ilman mitään pientä makeaa. Niin se vaan on, että kun syö monipuolisesti ja riittävän usein, niin makeannälänkin saa kuriin yllättävä helposti. Suklaa ja salmiakki ovat kuitenkin akilleen kantapääni, ja aionkin aina silloin tällöin niitä itselleni vähän sallia, pistetään mielenterveyden hoidon piikkiin ne.
Loppuillan voisi löhöillä television ääressä, huomenna ei tarvitsekaan kovin aikaisin nousta, kun työtkin alkaa vasta puoliltapäivin. Salilla meinasin huomennakin käydä ennen töitä, jalkajumppaa tiedossa.
Kävin heilumassa punttien kanssa ennen aamuvuoroa (heräsin jo viideltä aamulla - ennenkuulumatonta!), ja jostain syystä virtaa ja voimaa tuntui tuohon aikaan olevan kummallisen paljon. Heiluin sitten ihan urakalla, tänään oli vuorossa yläkroppa ja keskivartalo. Olen sen verta aamu-uninen ja hitaasti käynnistyvä, että puntti ennen aamuvuoroa töissä herättää juuri sopivasti, eikä tarvitse käyttää työaikaa siihen heräilyyn.
Kotiin tultua söin hieman kanasalaattia ja otin sellaiset 20 minuutin pienet nokkaunet, jonka jälkeen vihdoin ja viimein vedin uudenkarheat (laina)juoksukenkäni jalkaan, laitoin nuoremman koiran valjaisiin ja suuntasin Rantaraitille elämäni ensimmäiselle oikealle juoksulenkille. Alkumatka meni lähinnä koiran kanssa taistelemiseen, se kun on vähän kuumuvaa sorttia, ja otti kauheat kierrokset tästä uudesta touhusta. Matka oli jotakuinkin 5km, josta arviolta puolet meni juosten. Ilman koiraa juoksun osuus olisi ollut isompi, joten seuraavalla kerralla jätän suosiolla tuon kauhukakaran kotiin. tuntuu kieltämättä typerältä lenkittää itsensä ja koirat erikseen, mutta minkäs teet. Vanhempi on taas sellaista perässä vedettävää mallia, niin siitäkin olisi mukana vain haittaa.Yllättävän kivuttomasti kuitenkin itse juoksu sujui, vaikka ajattelin läkähtyväni heti alkumetreille. Korvia vähän paleli, järveltä puhalti ikävä syysviima. En kyllä näe lainkaan estettä sille, miksi en juoksemista jatkaisi.
Huomasin tänään, että minun ei oikeastaan edes tee mieli mitään herkkuja. Tämä on jo pieni ihme, koska aiemmin teki tiukkaa olla päiväkin ilman mitään pientä makeaa. Niin se vaan on, että kun syö monipuolisesti ja riittävän usein, niin makeannälänkin saa kuriin yllättävä helposti. Suklaa ja salmiakki ovat kuitenkin akilleen kantapääni, ja aionkin aina silloin tällöin niitä itselleni vähän sallia, pistetään mielenterveyden hoidon piikkiin ne.
Loppuillan voisi löhöillä television ääressä, huomenna ei tarvitsekaan kovin aikaisin nousta, kun työtkin alkaa vasta puoliltapäivin. Salilla meinasin huomennakin käydä ennen töitä, jalkajumppaa tiedossa.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Aloitus
Pakkohan se on aina jostain aloittaa...
Lähdin pitämään tätä blogia ehkä enemmänkin itselleni, kai jonkinlaisena motivaattorina ja ajatusten purkukeinona. Ja onhan se varmasti hulvatonta lukea näitä joskus vuosien päästä.
Minulla on tavoite. Joulukuun 10. Silloin aion otella elämäni ensimmäisen vapaaottelumatsini, enkä ole yhtään varma, pystynkö siihen oikeasti. Siitä olen varma, että matka tuohon päivään tulee olemaan pitkä ja kivinen. Aikomuksenani on pudottaa tuohon mennessä 4 kiloa painoa sekä tietenkin treenata, treenata, treenata ja treenata. Tekniikkapuoli - varsinkin pystyssä - ei ole vielä kohdillaan.
Olen pistänyt ruokavalioni remonttiin. Aiemmin olen syönyt hieman liian yksipuolisesti sekä aivan liian epäsäännöllisesti. Silloin tällöin on myös lipsahtanut epäterveelliselle linjalle - miksi kaikki hyvälle maistuva on useimmissa tapauksissa epäterveellistä? Nyt on mennyt viikko ilman pastaa, leipää tai ylipäätään mitään viljatuotteita. Aion jatkossakin pitää niiden syömisen aika minimissä, ja varsinkin vaalean viljan syöminen saa nyt jäädä. Samoin niiden ylimääräisten, mutta ah niiden ihanien herkkujen. Lihaa, kanaa, kalaa ja kasviksia. Ja rahkaa ja raejuustoa. Suhtaudun hieman skeptisesti siihen, saanko tuloksia kropassani niinkään näkymään, mutta kunhan ne edes tuntuvat treeniä ajatellen, niin se riittää.
Viimeiset pari päivää on mennyt ikävän flunssan kourissa, enkä ole tehnyt mitään koirien kanssa ulkoilua kummempaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään oli jo suhteellisen hyvä olo, joten huomenna on aikomus mennä ennen aamuvuoroa tekemään kevyt salitreeni ja illalla painimaan. Juoksulenkkarit odottavat eteisessä käyttöönottoa, ehkä sitten keskiviikkona. Inhoan juoksemista, mutta koska aerobinen kuntoni ei ole mistään parhaimmasta päästä, se inho on nyt nieltävä. Onneksi Fight Clubin tyttötreenejä on nyt parin kuukauden ajan kolmesti viikossa uuden peruskurssin myötä, ja samalla pääsee kertaamaan ihan alkeita - mitkä välillä ovat kyllä ihan tuhannen hukassa. Vapaavuoroilla on sitten tarkoitus treenata sitä pystypuolta. Jos rahkeet riittää, osallistun myös erään porukan kimppatreeneihin, jossa on mukana eri lajien treenaajia, ja kaikki vähän niinkuin opettaa toisiaan. Karatekoja siellä kai suurin osa on, mutta on siellä pari muutakin lajia edustettuna.
Päätin myös asettaa itselleni porkkanan. Jos jollain ilveellä onnistun voittamaan matsini, varaan ajan sille tatuoinnille, joka on jo kaksi vuotta kummitellut takaraivossani, mutta jota en ole uskaltanut toteuttaa sen aran paikan vuoksi. Jos pystyn ylittämään itseni kehässä, pystyn siihen myös neulan alla, perkele soikoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)