Enkkapäivä! Ykkösiä ja pari kakkostakin.

Noniin, neljän päivän syöpöttelyn jälkeen pääsin vihdoin kokeilemaan niitä ykkösiä ja maksimivoimaa.
Ensimmäinen koetukseni oli jo pukuhuoneessa, nimittäin vaaka. Kilo oli näköjään tullut neljässä päivässä lisää massaa, aika hullulta kyllä tuntuu.

Kunnon lämmittelyiden jälkeen suuntasin ensin smith-tangolle. Tankoon päätyi vihoinviimein 70kg, jolla sain nostettua kaksi. Syväkyykyssä oli painoa niskassa 50kg, toistoja siinäkin kaksi.
Sen jälkeen penkki, jossa kapealla otteella 1x40, leveällä 2x35kg.
Mavessa maksimit olivat 1x80kg.

Tuo smith-kyykky on minulle siitä ongelmallinen, koska taso, millä tankoa pidän, on just sen verran korkealla, että minun pitää vähän varvistaa saadakseni tangon alas. Siitä alemmaskaan en viitsi laittaa, se on vielä tyhmemmällä kohdalla sitten. Ja vielä en uskalla vapaalla tangolla tehdä tuon polven vuoksi. Odotetaan nyt ensin kaikki lähiaikojen tärkeät kisat alta pois, niin katsotaan sitten sitä vapaalla kyykkämistä. Muuten meni kyllä ihan hyvin.
Penkissä kokeilin ihan ensin kapealla otteella 30kg, ja se tuntui ihan hurjan helpolta. Varmistaja laittoi sitten heti perään kympin kiekot päihin, että tuosta nosta. Nousihan se, vaikka tutisuttikin. Leveällä otteella en sitten enää sitä neljääkymppiä saanut nousemaan, niin laitettiin vitoset ja kaksipuolikkaat. Niillä nousikin sitten kaksi, joten olisi kyllä ehkä näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt yrittää vielä kerran sitä neljää. Hyvä suoritus kuitenkin siihen nähden, että vielä kolme kuukautta sitten sain ylös pelkän tangon sarjoilla 5x5.
Yllätyin eniten tuosta mavesta, sillä oletin sen olevan suhteessa huonoin, koska en ole sitä tehnyt kovinkaan pitkään. Nostin painoja pikkuhiljaa ylöspäin, sillä pelkäsin mutkaselkäni puolesta hieman. Kokonaisuudessaan tein 5x50kg, 2x70kg, 1x70kg ja sitten se 1x80kg. Tuo 80kg meni vasta toisella yrittämällä, eka nosto meni ihan kekuralleen. Yritin muutaman kerran nykiä sitä uudelleen ylös, mutta eihän sen noussut. Raivolla koetin hetken päästä uudestaan, ja väkisin väänsin sen yhden. Varmistajan mukaan vieläpä puhtaasti, jeij!

Kaikenkaikkiaan ihan mukavaa treenivaihtelua, pitää ottaa tavoitteeksi kokeilla noita aina tasaisin väliajoin, niin näkee kehitystä ihan konkreettisesti.
Varmistaja muuten ällisteli jalkojani, ovat kuulemma kaksinkertaiset siihen verrattuna, mitä hän on viimeksi nähnyt. Haha, tuntuu hassulta saada tuollaisia kehuja.

On kyllä jaksaminen ihan toista luokkaa, kun oikeasti syö. Miksen ole keksinyt tätä aiemmin ja väen vängällä halunnut pysyä siellä pienessä painosarjassa? Tällä viikolla olen jopa päässyt siihen pisteeseen, että voin syödä ilman näläntunnettakin. Aiemmin tuli syötyä vain silloin, kun nälätti, nyt syön melkeinpä kellon ja tekemisten mukaan, vaikkei olisi nälkäkään. Kuinka vapauttavaa.

Niin.

Reippaussunnuntai

1. Penkki 4x12x27,5kg
2. Käsipainopenkki 4x12x10kg
    Viparit sivulle 5x12x8kg
3. Ranskalaiset punnerrukset mutkatangolla 4x8x7,5kg (+tanko)
4. Ojentajat taljassa narulla 3x8x32kg
5. Hauikset taljassa tangolla 3x15x20,5kg + 1x15x22,5kg
    Hauikset yhtäaikaa käsipainoilla 3x9x8kg


Jeejeejee, sain haukkareihin lisää painoa, jee! Ja penkkikin meni nyt kaikki neljä sarjaa tuolla painolla. Hyvä mieli ihmisellä. Oli alunperin tarkoitus kokeilla lisätä noihin haukkareihin molempiin painoa heti alkuunsa, mutta ajattelin ottaa sellaisen varovaisen lähdön ja tehdä vain toisen sarjaparista isommilla painoilla. Sitten tuli sellainen itsetunnon puuska, että lisäsin toiseenkin tuon viimeisen yksittäisen sarjan ajaksi. Ensi kerralla se on sitten tehtävä molemmat noilla uusilla painoilla kokonaan. Jaiks.

Kävin ennen salille menoa myös tyttötreeneissä painiskelemassa, teemana oli Idan leiriltä tutut spider guard -tekniikat. Loppusparrit jätin väliin, koska treeneissä oli mukana kaksi tyttöä, jotka ovat vielä peruskurssilla, enkä uskalla tuon polven kanssa painia kenenkään sellaisen kanssa, joka ei vielä ihan tarkkaan tiedä, mitä on tekemässä. Heiluttelin vähän kahvakuulia sillä välin. Treenien aikaan tuli myös uutisia Lontoosta, jossa kaksi clubin tyttöä on kisaamassa No Gi European Open -kisoissa. Toinen sai omasta sarjastaan kultaa ja avoimesta pronssia, ja toinen omasta sarjastaan pronssia. Mahtavaa, tytöt!
No-Gi on siis lukkopainia, jota kisataan BJJ:n säännöillä. On mielestäni niin outoa venkoilua, etten ole asiaan sen kummemmin perehtynyt. Rash guardin väri ainakin määräytyy BJJ:n vyöarvon mukaan. Pyh.

Meinasin pitää tässä pari syöpöttelypäivää ja sitten kokeilla ihan vain huvikseen sellaista ykkösmaksimipäivää. Haluan kokeilla, kuinka paljon nousee penkistä, mavesta ja kyykystä ykkösillä. Penkkiin tosin pitää ottaa joku kaveri mukaan, ilman varmistajaa en sitä uskalla lähteä kokeilemaan.
Ja haluan päästä kehumaan ykkösilläni. Tottakai.

                        Olin tänään myös ihanan vaatimaton ja kuvasin omaa hauistani. Tadaa!

Ps.

Onko teillä koskaan muuten sellainen tunne, että joku nauraa teille selkänne takana salilla?

Voi koipi!

1. Smith-kyykky 3x12x40kg
2. Leveä käsipainokyykky 3x12x22kg
3. Prässi 3x12x75kg
    Syväkyykky omalla painolla 3x12
4. Etureisikone 4x10x40kg
    Takareisikone 4x10x25kg
5. Pohkeet istuen 4x12x65kg

Mikähän näissä jalkapäivissä oikein on, kun ei vaan lähe? Lämmitellessä alkoi pistämään tuohon kipeään polveen, ja hetken kokeilujen jälkeen harkitsin jo treenin keskeyttämistä. Ilmeisesti lämmöt oli vaan jotenkin viturallaan, kun hetken perästä kipu lakkasi. Onneksi. Pieleen meni myös heti ekat liikket, sillä oikeastihan niiden olisi pitänyt olla superina. Muistin tämän vasta viimeisen kyykkysarjan kohdalla.

Tyhjä sali kello 21.45

Olin muuten ekaa kertaa salilla myöhään illalla, oli hirmu vinkeää, kun jäin jossain vaiheessa yksinäni huhkimaan. Teki mieli laulaa. En laulanut.
Muuten treeni meni samaa rataa kuin jalkatreenit ennenkin. Ärsytti ja vitutti. Sentäs arkkiviholliseni takareisikone oli tänään minulle myötämielinen, ei irvistyttänyt niin pahasti kuin aiemmin. Kostoksi tein vartin verran erilaisia vatsoja treenin päätteeksi.

Piti muuten tällä viikolla taas kerran lopettaa kreatiinivalmisteiden käyttö, siitä ei nyt vaan tule mitään. Iho reagoi heti ihanaisillä teininäpyillä. Tällä yrityksellä kesti 4 päivää, ennenkuin ekat näpyt ilmestyivät, joten ehkä se nyt vaan pitää uskoa, että palkkarilla pitää minun menemän. Ei muita lisäravinteita. Treeni muutenkin kyllä aiheuttaa minulle näppyjä tuonne silmien seudulle, ei kenelläkään olisi mitään vinkkiä, mitä niille voisi tehdä?

Alkuillasta käytiin koirapoikien kanssa kävelyllä, tunti siihen meni ja matkaksi Sports Tracker kertoi vajaa 6km.

Tää on mun kaupunki!

Karvapyllytkin näkyy pimiässä!

Lenkkeiltiin me, ihan oikeasti!

(Huomatkaa hyvittelyni viime postauksen kuvapuutteesta.)

Vapaapäiväselkäpäiväsyöpöttelypäivä

1. Mave 5x12x50kg
2. Ylätalja eteen 4x10x36kg
3. Alatalja 4x8x41kg

Selkää olen tehnyt kaikenkaikkiaan suhteellisen vähän, enkä oikein ole siitä vieläkään päässyt jyvälle. Mavessa pitää keskittyä ihan hirveästi, että saan liikeradan oikein, kun tuo alaselän mutka kun meinaa koko ajan vääntää ruotoa ihan kieroon. Tai no, kierompaan kuin normaalisti. Minullahan on tuolla alaselän nikamissa (en nyt just muista tarkalleen, missä siellä) aika paha skolioosi, kun kaksi nikamaa ovat kääntyneet ulospäin ja vielä kierteelle siihen lisäksi. Paini on tuolle vammaselälle tehnyt hyvää, kun saa pidettyä syvät keskivartalon lihakset kunnossa.
Mutta kaikesta huolimatta sain kuitenkin tänään laitettua maveen lisää painoja, viimeksi tein 40kg:lla.
Tuon jumpan lisäksi tein vielä erinäisiä coresta opeteltuja keskivartaloliikkeitä sekä muutaman lankkupidon. Tarkoitus oli mennä tänään vielä illalla coreen, mutta kun kauppareissu venähti sen verran pitkäksi, niin en kyllä millään kerkeä.
Lautaselle päätyy tänään ohraa ja aura-kanakastiketta, omnom. Vapaapäivän luksusta, kun saa rytmittää tekemisensä ja syömisensä just niinkuin huvittaa.
Huomenna on myös vapaapäivä, ja meinasin käydä tekemässä jalat. Hyvin kerkeää siis tämän viikon aikana käymään tuon ohjelman läpi kahdesti, ja sunnuntaina vielä painimaankin. Huomennakin tosin olisi iltapäiväpainit, jos innostun ihan urakalla. Tänä iltana mennään kuitenkin koirapoikien kanssa iltakävelylle raikkaaseen ja sateiseen syysilmaan.
Nyt ei tipu kuvia, koettakaa kestää.

Voisiko jo kohta olla aamuvuoroja?

Ärsytykset heti tähän alkuun. Ärsyttää, kun on ollut jo ihan liian monta iltavuoroa putkeen, ja siitä syystä treenaamiset ja syömiset kärsivät. Olen niin rutiinieni orja, että helpoin päivä on, kun herään aamulla viiden jälkeen, seiskaksi salille tekemään aamupuntti ja siitä töihin klo 9-17. Hyvin saa rytmitettyä syömisetkin, ja illalla voi vielä vaikka mennä painimaan tai tehdä jotain muuta. Jos taas -kuten tänään ja aivan liian monena päivänä ennen tätä- menen töihin klo 17 tai 19, menee se päiväsaikaan kotona vietetty aika lähinnä nenänkaivuuseen ja käkäilyyn. Purn purn, tahdon aamuvuoroja!

Onneksi tänään oli sentään vuorossa lempparini, eli yläkroppapäivä!

1. Penkki 3x12x25kg + 1x12x27,5kg
2. Käsipainopenkki 2x12x9kg + 2x12x10kg
Viparit 5x12x8kg
3. Ranskalaiset punnerrukset mutkatangolla 4x8x7,5kg (+tanko)
4. Ojentajat taljassa narulla 3x8x32kg
5. Hauikset taljassa suoralla tangolla 4x15x20,5kg
Hauikset käsipainoilla yhtäaikaa 3x9x7kg

Näissäkin liikepareja ovat 2. ja 5.
Tänään sain pitkästä aikaa lisää painoa penkkiin, mikä on junnannut jo jonkin aikaa paikoillaan. En kyllä ole kokeillut lyhyemmillä sarjoillakaan, ei sen puoleen. Ei ole muuten mitään hajua, paljonko tuo mutkatanko painaa?
Nuo hauisliikkeet onkin sitten ihanan kamalia. Olen niitä tehdessä varsinainen ihmisdildo, kun tärisyttää ihan vietävästi. Kaulassakin pullistuu suonet kuvaukseen sopivaksi.
Hyvään pumppiinkin treeni vetää, oli ihan pakko ottaa viime viikolla vertailukuvia, kun ero on ihan selkeä. Tässä käsvars jalkapäivänä treenin jälkeen:

ps. Huomatkaa jäätävä ghettobooty!

Ja vertailuksi sama hanska yläkroppapäivänä treenin jälkeen:

Ei tuossa nyt vielä hirveästi kehuttavaa noin niinkuin muuten ole, mutta jotain siellä selkeästi tapahtuu, ja se on pääasia. Jos ensi kesänä kehtaisi hihattomassa kulkea, niin olis kiva.
Ja joo, treenaan pipo päässä, ihan käytännön syistä. Ehkä vähän esteettisistäkin syistä, kun tukka on yleensä ihan miten sattuu treeneihin mennessä. Kuitenkin joku sille hihittelee, kyllä mä teidät tiedän.

Kirjoitan tätä taas töissä, eväänä on kanasalaattia, rahkaa ja täysjyväcroissantteja. Päätin tuossa loppukesästä (yhdessä vaa'an kanssa), että siirryn suosiolla paineissa yhtä painoluokkaa ylemmäs, syöminen on kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa. Painohan oli mulla vielä silloin viime joulukuussa 55,5kg, ja nyt se pyörii 63 ja 64kg välillä. Tähän on tultu pelkästään puntilla ja hyvällä ruualla, ja hankala tästä on enää sinne 56 kg tietämille pudottaa. Eipähän tarvitse enää stressailla painonvedosta ennen kisoja, vaan voi olla hyvinsyöneenä ja energisenä myös kisakaudella. Paljon mukavampaa.

Kuristuksia ja kyykkäilyjä

Tänään oli oikein tehopäivä, tyttötreeneistä puntin kautta töihin. Päivitän tätä itse asiassa tällä hetkellä töistä käsin ja kokeilen samalla mobiiliversiota Bloggerista. Katsotaan, kuin akan käy.

Tyttötreenien aihe oli half guard päältä ja Ezekiel-kuristus. Ezekiel, my dear enemy, we meet again. Viime vuoden SM-kisat päättyivät osaltani Ezekieliin, ja olenkin vihannut sitä siitä lähtien.
Treenit oli vähän vaisut, kun meitä oli paikalla huimat neljä. Polvivammasia oli kaksi, joten loppusparrien sijaan teimme kuntopiirin.

Paineista huitelin suoraan samoilla lämmöillä salille tekemään jalkatreenin.

1. Smith-kyykky 1x12x30kg + 2x12x40kg
Leveä käsipainokyykky 3x12x20kg

2. Prässi 3x12x75kg
Syväkyykyt omalla painolla 3x12

3. Etureisikone 4x10x40kg
Takareisikone 4x10x25kg

4. Pohkeet istuen 4x12x65kg

Jalkapäivä on ihan ehdoton inhokki, en tykkää siitä yhtään. Pohkeita lukuunottamatta kaikki tehdään pareittain supersarjoina, ja irvistelyt on taattu.
Viime viikolla ei oikein kulkenut, oli mennyt edellinen päivä vähän huonoilla syömisillä, sillä oli varmasti aika iso merkitys. Tänään kulki vähän paremmin.
Kyykyt teen smithissä siksi, että en uskalla tämän vammapolven kanssa vielä tangolla kyykkiä.

Sunnuntai-illat on onneksi rauhallisia töissä, niin voi keskittyä syömiseen.

Muutoksia vuoden jälkeen

Ajattelin herätellä tämän vanhan blogini henkiin, ja tehdä pieniä muutoksia.
Alunperin tarkoitukseni oli poistaa nuo vanhat tekstit ja aloittaa kokonaan uudelta pohjalta, mutta en sitten raaskinut niitä lähettää kylmään bittiavaruuteen, joten jääköön tuonne sitten, kaikkien nähtäville.
Sen verran niihin palaan kertoakseni, että hävisin tuon matsin sitten loppujen lopuksi aivan ekan erän lopulla takakuristuksella, ja se harmitti niin saatanasti. En aio linkata YouTubesta löytyvää videota siitä, sen verran se vieläkin kaiken tämän ajan jälkeenkin harmittaa.

Vuoden aikana on kerennyt tapahtua vähän kaikennäköistä. Yritän tehdä sellaisen näppärän tiivistelmän, mutta koska olen jaarittelun mestari, tämä voi vähän venähtää.

Tammikuun lopulla oli Brasilian jujutsun EM-kisat Lissabonissa, ja osallistuin sinne vähän maani myyneenä ja oikeastaan vain talviloman vuoksi. Pääsisipähän samalla reissuun.
Meitä lähti Jyväskylästä 6 tyttöä, ja aikomuksena oli viettää Lissabonissa lähes viikko kisaten, kaupunkiin tutustuen ja rentoutuen.
EM-kisat alkoivat torstaina valkovöisten osalta, ja meitä oli silloin tatamilla 3. Itse osallistuin -58,5kg sarjaan, ja hieman kyllä jännitti, meneekö paino yli. No ei mennyt, vaan puku päällä painoin muistaakseni 58,3kg. Tarkka tyttö.
Eka vastustajani oli tyttö, joka veti minut heti alussa guardiin ja yritti pahalainen vielä triangelilla kuristaa. Olin onneksi saanut toisenkin käden väliin, ja mimmi vain puristi autistisesti hapottaen itsensä piippuun. Paketti oli kyllä niin napakasti kasassa, että en voinut oikein mitään siinä tehdä kuin näyttää aktiiviselta ja odottaa, että mimmi tajuaa tekevänsä turhaa työtä.
Lopulta sain triangelin purettua, pääsin jaloista ohitse ja vieläpä kipusin mounttiin. Yritin siinä riemussani jotain räkäisiä lopetuksia, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Mimmi kuitenkin oli sen verran lukossa, että meni kääntymään mahalleen, joten toiset 4 pistettä selkäkontrollista. Sieltä yritin vielä kaivaa RNCtä kiinni, mutta aika loppui kesken. Elämäni ensimmäinen voitto BJJssä (!) mukavasti 11-0.

Seuraavassa matsissa sain vastaani pienen ranskattaren, joka oli kovinkin sähäkkä. Tämäkin matsi alkoi vihulaisen guardiin vedolla, mutta jouduin vielä sweepatuksikin. Kovasti se yritti minua lopetella, mutta sain onneksi puolustettua. Paremmalleni hävisin, mutta onneksi pisteillä, niin ei ollut nolo loppu. Tämä kyseinen vastustaja vei sitten meidän sarjamme, ja esitti kyllä erittäin vakuuttavaa painia. Myöhemmin kävi ilmi, että tyttö olikin juniori, ja vihreällä vyöllä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että heti, kun hän täyttää 16 (!), saa hän suoraan sinisen vyön. Ei siis ihme, että oli aika kova mimmi.

Kotiin viemisinä siis pronssi ja levein hymy ikinä!
Kaikenkaikkiaan saatiin tällä tyttökuusikollamme haalittua kolme pronssia ja yksi kulta, joten ei lainkaan huono. Saatiinpa samalla näpäytettyä kotiin jääneitä poikia, jotka kateudesta vihreinä hipelöivät mitaleitamme vietyämme ne salille nähtäviksi. Mitäs eivät lähteneet.

Arvokisamitalin tuoman käsittämättömän egobuustin innostamana päätin ottaa maaliskuussa seuraavan vaparimatsinikin. Suuntimena siis seuraavaksi MMA Bash. Treenasin ennennäkemättömällä innolla, kunnes eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä (tai no, eräänä maanantai-iltana) tapahtui kauheita. Väänsimme treenikaverin kanssa vielä loppusparreja valmentajani valvovan silmän alla. Olimme rytistelemässä seinää pitkin alas, kun jotenkin oikea jalkani jäi väännyksiin kaverin alle, kun olin menossa itse aivan eri suuntaan. Polvessa tuntui kauhea, vihlova kipu, ja huusin muistaakseni kaikki tuntemani kirosanat ääneen, taisin siinä samalla keksiä muutaman uudenkin. Kalpeaksi muuttunut valmentajani haki välittömästi pakastimesta jäitä, ja koipi nostettiin ylös. Puolisen tuntia ensiapua, ja kaikki tuntui olevan ihan ok, kotimatkallakin polvea enää vain pikkuisen tykytti.
Luulin kaiken hoituvan vain parin päivän levolla. Seuraavana yönä kuitenkin heräsin, kun joku ihan varmasti rassasi polvea moralla tai moottorisahalla. Nousin ylös mennäkseni hakemaan särkylääkettä, kun jalka lähti kokonaan alta. Itkua vääntäen Hammasta urheana purren konttasin yksijalkaisena lääkekaapille ja otin hevoskuurin Buranaa. Tokkuraisena nukahdin, ja aamulla polvi tuntui todella paksulta.
Varasin ajan yksityiselle ortopedille, ja tulos oli karu. Repeämä sivusiteessä, ei leikata, 3kk täyslepo. Lääkäri ohjeisti myös olemaan liukastumatta ulkona. Maaliskuussa. Jep.
Se oli siis hyvästi, MMA Bash ja hyvästi, paini koko kevään ajan. Ja taas harmitti niin saatanasti.

Kevät menikin sitten punttia vääntäessä. Hauiskääntöä, hauiskääntöä ja hauiskääntöä. Okei, tein minä ojentajiakin. Kesällä kävin pari kertaa painitreeneissä, mutta polvi tuntui vieläkin tykkäävän hieman huonoa, joten pidin sitten kesänkin taukoa. Silloin tein kyllä jo jalkojakin salilla, pikkuhiljaa ja pienillä painoilla. Voi sitä riemua, kun uskalsin ekan kerran kyykätä!
Eräs kehonrakennusta harrastanut kaveri on tehnyt minulle pari saliohjelmaa, joiden mukaan olen painoja heilutellut, tuloksiakin on alkanut tulemaan ja näkymään. Sain myös ihan uudenlaisen innostuksen saleiluun, kävisin siellä varmasti paljon useammin, jos vaan aika antaisi myöten.
Elokuussa tein paluun tatamille, ja kivaahan se oli. Nyt olen pari kuukautta käynyt pelkissä tyttötreeneissä, ja hyvin on lähtenyt rullaamaan. Ida Hanssonkin kävi hetki sitten vetämässä toisen leirinsä meillä, tällä kertaa selvisin vähemmillä mustelmilla.

Siinä taitaa olla pikakelauksella tämä kulunut vuosi. Tämän blogin tarkoitus on jatkossa siis olla jonkinlainen yhdistetty treenipäiväkirja puntteilulle ja painiskelulle. Kuviakin ajattelin laittaa!