Nyt on sitten leirit leireilty. Kolmantena ja viimeisenä päivänä aiheena oli pelaaminen avoimesta guardista alta, lukkopainissa jalkalukoilla sekä sweepeillä ja BJJ:ssä sweepeillä. Oma treenaaminen säi ikävän lopun ensimmäisissä lukkopainitreeneissä lopun sparreissa, kun oikean jalkani jalkapöytä otti itseensä eräässä figure four -jalkalukossa ja turposi sen verran, että jouduin seuraamaan loppuleirin sivusta. Onneksi ei sentään jäänyt kuin viimeiset BJJ-treenit välistä, niin ei niin hirveästi harmittanut.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntui, että sain leiristä paljon irti, ja yritän parhaani mukaan käyttää saamiani oppeja jatkossa hyväksi. Kestää varmasti jonkin aikaa, että ne omaksuu, mutta se on ihan normaalia tällaisten intensiiviviikonloppujen kohdalla. Uutta asiaa ja tekniikkaa on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla oppia.
Tähän loppuun vielä kevennykseksi ihan konkreettiset jäljet leiriviikonlopun kokemuksista:
Lisäksi vielä yhteispotretti melkein koko seminaariporukasta, Ida kuvassa alarivissä toinen vasemmalta :
Ja tässä Jyväskylän Fight Clubin tytöt Idan kanssa:
Lisää kuvia seminaarista löytyy osoitteesta http://trutanen.kuvat.fi/kuvat/
Olin eilen illalla niin puhki väsynyt, etten jaksanut millään päivitellä päivän tapahtumia, niinpä teen sen nyt.
Leirin toisena päivänä oli kahdet BJJ-treenit sekä yhdet lukkopainitreenit. Ekoissa BJJ-treeneissä oli aiheena avoimen guardin ohittaminen. Itse olen ollut aina todella huono ohittamaan, joten tämä tehokas puolitoistatuntinen nimenomaan siitä oli todella tarpeen. Kaikki ohitukset olivat minulle uusia, ja täytyykin jättää ne muhimaan jonnekin tuonne pään perukoille, jos joskus niitä osaisin tositilanteessa käyttää.
Lukkopainissa keskityimme muutamiin jalkalukkoihin, aiheena oli suora nilkkalukko, figure four sekä suora polvilukko. Itse koen välillä jalkalukkojen treenaamisen turhauttavana, koska minulle ne eivät toimi. Niveleni ovat sen verran yliliikkuvat, että siinä vaiheessa, jos joku minulle saa jonkin jalkalukon tuntumaan, on jo liian myöhäistä - nivel on siinä vaiheessa jo rikki.
Viimeiset treenit olivat ihan puhtaasti sparritreenit BJJ-hengessä, koko puolitoistatuntinen sparrailtiin erilaisten teemojen mukaan.
Treenien jälkeen siirryimme Vivecan tiloihin syömään ja saunomaan, ja teki kyllä todella hyvää lepuuttaa kipeää ja väsynyttä kroppaa saunan lämmössä. Saunakeskustelut ajautuivat aikalailla BJJ:n pariin, keskustelimme mm. siitä, pitäisikö BJJ olla olympialaji vai ei.
Mustelmasaldoni on aivan käsittämätön, ei ole sellaista raajaa tai ruuminosaa, missä ei yhtäkään mustelmaa olisi. Vasen jalkani on kokenut kaikista eniten kovia ja se näyttääkin siltä, että olisin lähinnä jäänyt auton alle. Esimerkiksi koko nilkka on ihan musta, en tiedä miksi.
Vielä olisi tänään yhdet BJJ- ja yhdet lukkopainitreenit ja sitten olisi tämä tehoviikonloppu ohi.
Tänään sitten alkoi Ida Hanssonin seminaari. Aloitimme brassijutsulla ja teemana oli half spider guard ja sieltä toimiminen. Tekniikat olivat simppeleitä ja toimivia, ja Idan opetus oli rohkaisevaa ja rentoa.
Opettelimme mm. erään jalkalukon halfista alta, minkä en tiennyt olevan mahdollistakaan. Minulla se ei meinannut sujua alkuunsa ollenkaan, mutta koin suuren valaistumisen hetken Idan näyttäessä liikkeen vielä yleisesti uudelleen, ja keksin itse, missä vika oli. Sen jälkeen se sujuikin, ja olin erittäin tyytyväinen, että ilman opastusta osasin ongelman ratkaista. Nämä on näitä pieniä oivaltamisen iloja...
Lopuksi oli vielä tekniikkasparria sekä ihan tavan sparria, ja olikin kiva päästä sparrailemaan ihan uusien tyttöjen kanssa. Tänään ei vielä ollut kovin paljon ulkopaikkakuntalaisia paikalla, mutta huomisiin treeneihin pitäisi loppujenkin ilmoittautuneiden viimeistään saapua paikalle.
Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea saan tästä viikonlopusta irti! Kaikki tekniikat eivät varmasti jää mieleen heti ensimmäisestä kerrasta, mutta ajan kanssa ne kyllä hahmottuvat, kun joutuu tilanteisiin, missä niitä voi käyttää.
Päivittelen tätä blogia mahdollisimman ahkerasti viikonlopun aikana, jotta opitut asiat jäävät paremmin itsellenikin mieleen. Aion myös ottaa lopputreeneihin kameran mukaan ja tehdä tännekin sitten jossain vaiheessa kuvakollaasin näytteille.
Huhhei, kyllä on ihan uudestisyntynyt olo! Kävin perjantaina osteopaatilla, joka tunnin verran rusautteli ja hieroi paikkojani kuntoon, ja kyllä helpotti. Kolme lukkoa hän ruodostani löysi, ja sai ne onneksi auki. Nyt pääni kääntyy ihan normaalisti, ja olo tuntuu muutenkin paljon kevyemmältä.
Hän ei nähnyt mitään estettä treenaamiselle tai kilpailemiselle, sillä mitään ei varsinaisesti ollut vialla, jumissa vain. Suosittelen kyllä kaikille, joilla mitään ongelmia niskan tai selän kanssa on.
Treenikin kulki eilen jotenkin sujuvammin kuin ennen, vaikka osteopaatti varoittelikin mahdollisista ongelmista tekniikan kanssa. Rankani kun on nyt tavallaan uudessa asennossa, niin olisi ollut ihan normaalia, jos joidenkin liikkeiden tekeminen olisi tuntunut vaikealta. Näin ei ihme kyllä ollut, vaan tuntui piristävältä, kun ei tarvinnut varoa mitään asentoa, edes niskoilla pyörimistä.
Tänään olisi luvassa aamupuntti ja iltapäivällä sitten taas vaparisparria. Ajattelin alkaa nyt kokeilemaan ihan oikeaa punttiohjelmaa, aiemmin kun olen tehnyt vähän mitä milloinkin. Ohjelma on nelijakoinen, ja ongelma varmaan onkin pitää lukua siitä, mikä päivä on menossa milloinkin, tuo puntilla käyminen kun tuppaa minulla olemaan vähän epäsäännöllistä.
Tämän viikon lopulla on meillä taas Fight clubilla leiri, ja tällä kertaa se on naisten leiri. Ohjaajaksi tulee Ruotsista Ida Hansson, joka on BJJ:n ruskeavyö, ja meriittilistalta löytyy mm. tuore lukkopainin MM-pronssi sekä BJJ:ssä EM-kulta viime keväältä. Ei mikään ihan turha likka, siis. Viikonloppu menee siis aika tehokkaasti painin parissa, puvulla sekä ilman. Leirille tulee myös naisia muiltakin saleilta, joten pääsee painimaan myös uusien tuttavuuksien kanssa, mikä on aian positiivista. Samojen naamojen kanssa sparraaminen on kuitenkin aina vähän tylsää siinä mielessä, että aika nopeasti sitä oppii tuntemaan, mitä toinen tykkää tehdä ja miten. Eri saleilla kuitenkin painotetaan aina hieman eri asioita ja mahdollisesti myös opetetaan hieman eri tavalla. Olen ottanutkin töistä koko viikonlopun vapaaksi, jotta pääsen kunnolla keskittymään opetukseen.
Paino on tällä hetkellä siinä 57 kilon tietämillä, se on taas tullut hieman alemmas. Sinne alle 56 kilon sarjaan osallistuminen vaikuttaa siis täysin mahdolliselta. Se on hyvä juttu, sillä pituuteni ansiosta minulla voi olla ulottuvuusetu vastustajaani nähden, tuossa painossa olevat on yleensä minua lyhyempiä.
Ohoh, onpas tämä blogi viettänyt hiljaiseloa pitkään. Jospa sitä nyt vähän päivittelisi, mitä treenielämääni kuuluu.
Treenimääräni on kasvanut aika huomattavasti, tällä hetkellä HeiaHeian mukaan mulla on tälle viikolle kasassa jo 11 tuntia treeniä, ja vielä on edessä sunnuntain 2 tunnin tyttöpainit. Tänään ja huomenna lauantaina pidän lepopäivät, sillä olen kohta menossa osteopaatin hoidettavaksi. Niskani ovat ottaneet vähän itseensä ja mm. viime viikonloppu meni siinä, etten saanut päätäni kääntymään lainkaan. Nyt ne ovat pysynyeet suht hyvinä, mutta mielummin hoidatan ne ajoissa kuntoon kuin odotan jotain pahempaa.
Paino on tullut taas vähän alemmas, se on tällä hetkellä jotain 57 ja 58 kilon väliltä. Tuo paino on kyllä mielenkiintoinen, se saattaa pysyä suurinpiirtein samana pari viikkoa ja sitten yhtäkkiä tulla kilon verran alas. En ymmärrä. Käyn vaa'alla aina samana päivänä ja vieläpä suurinpiirtein samaan aikaan.
Olen ottanut treeneihini mukaan nyt ns. seinän harjoittelemisen. Seinässä ajetaan kaveri "kehän laitaa" päin, eli tässä tapauksessa salin seinään. Tarkoituksena on päästä hallitsemaan tilannetta ja pitämään kaveri huonommassa asemassa jonkin aikaa ennen alasvientiä. Olen treenannut tätä erään seuramme ylempivöisen miehen kanssa, ja se on ollut kyllä rankkaa puuhaa. Meillä on kaiken lisäksi 40 kiloa painoeroa, joten luulisi sitten 56-kiloisen tytön kanssa nujuaminen vastaavassa tilanteessa hieman helpompaa. Toivottavasti ainakin. Eilisen aamuseinäilyn jälkeen kroppani oli niin väsynyt, ettei varmaan ole koskaan ollut. Kynä ei pysynyt kädessä ja päästä huippasi, mutta silti oli hyvä olo. Hyvin ainakin heräsi, kun oli clubilla jo aamuseitsemältä.
Matsiin on aikaa enää vajaa kaksi kuukautta, ja se on alkanut enemmän ja enemmän pyörimään mielessä. Järjestäjän (hän treenaa kanssani samassa seurassa, siis) mukaan ilmoittautuneita on jo viitisentoista, joten ihan hyvä tapahtuma on tulossa. Pitää pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan tarkempaa gameplania, pohja on jo valmiiksi kyllä mietitty omien vahvuuksieni mukaan. Vielä pitäisi tehdä se päätös, otanko matsin C-säännöillä vai otanko riskin ja valitsen säännöiksi C+. Näissä ei siis eroa ole muuten, kuin että C-säännöissä suojia on vähän enemmän. C+ -säännöillä on vain hanskat. Veikkaan kallistuvani noihin vähän turvallisempiin sääntöihin, sillä kyseessä on kuitenkin ensimmäinen vaparimatsini. Eräs seurakaveri sanoi aika osuvasti, että "kerkeää sitä myöhemminkin turpaansa ottaa".
