Muutos suunnitelmiin

Sain eilen puhelun, joka alkoi hyvin lupaavasti "haluatko syödä hyvin?". Basement beatdownin järjestäjä sieltä soitti, ja kertoi vastustajani vahvistaneen ilmoittautumisensa sittenkin yhtä painoluokkaa ylempään sarjaan, eli alle 60-kiloisiin. Tulimme siihen tulokseen, että seuraan perässä, enkä jää alle 56-kiloisten sarjaan, jossa on jo kaksi tyttöä meidän seurastamme, ja vain yksi ulkopuolinen. Näin saadaan ottelujako järjestymään fiksummin. Eikä se minua haittaa, että ei tarvitse enää tuijotella vaakaa sen kummemmin, vaan voin syödä normaalisti ja käydä vielä puntillakin. Ottelulista tuli tosiaan eilen julki, ja näillä näkymin luvassa on 10 ottelua - mahtavaa, sillä vapaaottelua harrastavia naisia ei juurikaan missään näy. Toivottavasti saamme paljon huomiota mediassa, jotta laji tulisi ihmisten tietouteen myös naisten harrastamana.

Mediasta puheenollen, eilisessä paikallislehdessä oli nyt sitten se sunnuntaina tehty juttu. Juttu oli ihan positiivisessa mielessä tehty, joten hyvä mieli jäi. Kuvatkin oli ihan onnistuneet, niin ei tarvitse pussi päässä kulkea. :) Juttu löytyy näköislehdestä täältä sivuilta 58 ja 59.

Loppusuoralla

Aikaa Basement Beatdowniin on enää vajaat 3 viikkoa, joten vähiin käy aika, ennenkuin loppuu. Eilen Clubilla kävi paikallisen ilmaisjakelulehden toimittaja tekemässä juttua vapaaottelusta, ja valmentajani oli nakittanut minut ja erään miespuolisen treenikaverini olemaan jutussa haastateltavana. Pääsipä toimittajaneiti itsekin kokeilemaan, miltä treenaaminen tuntuu. Lehti ilmestyy huomenna, ja odotan innolla, minkälaisen jutun hän on saanut aikaan, kuvista puhumattakaan.

Nyt, kun matsiin on tosiaan näin lyhyt aika, alkaa treenikin pikkuhiljaa muuttumaan kevyemmäksi. Vielä tämä viikko sekä ensi viikon alkupuoli on tarkoitus vetää lajitreenien osalta ihan normaalisti, mutta oheistreeninä keskityn lähinnä lenkkeilyyn, venyttelyyn ja muuhun kevyeen kehonhuoltoon. Punttisalin jätän suosiolla aivan minimiin, se kun tuppaa myös nostamaan painoa. Kisaviikolla tulee sitten varmaan lähinnä vain lyötyä pistareita ja painittua kevyesti.

Aamupaino on tällä hetkellä 56,7kg, joten pudotettavaa on enää 800g. Ei mitään huolta, siis, tuollainen määrä lähtee aika helposti. Tässä on muutenkin koko ajan paino tippunut pieniä määriä kerrallaan, joten tahdinkaan ei pitäisi syödä jaksamista.

Pikkuhiljaa olen myös alkanut valmistella pääkoppaanikin, olen lähinnä pohtinut omaa ottelustrategiaani ja käynyt matsia mielessäni läpi kuvitteellisella vastustajalla. Kuulostaa typerältä, mutta itseäni ainakin auttaa, ja mielestäni henkinen valmistautuminen on vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin fyysinenkin. Ei auta, vaikka olisit kuinka hyvässä kunnossa ja teknisesti taitava, mutta jos ajatukset menevät kehään noustessa solmuun tai jäädyt muuten vaan, ei kyllä ottelemisestakaan mitään tule. Tämän huomasin viime keväänä BJJ:n SM-kisoissa, missä jäädyin ihan täydellisesti ja vastustaja veikin minua kuin pässiä siinä kuuluisassa narussa. Kisoista jäi todella paha maku suuhun, sillä tiesin pystyväni parempaan. Siitä opin kyllä sen, että jatkossa minun pitää oppia hallitsemaan hermoni paremmin.

Laitan tähän loppuun vielä virallisen kisajulisteen Basement Beatdownista. 

Jep, that's me. Meillä oli oikein hauskat julistekuvaussessiot. Otimme myös läjän epävirallisia huumorikuvia, saatan jakaa ne ehkä täälläkin jossain vaiheessa.

Kovaa treenaamisen oravanpyörä

No niinhän siinä sitten kävi, että valmentajani ja treenikaverini suosittelivat mulle muutamaa vapaapäivää.
Maanantain sparritreeneissä minulta hävisi yhtäkkiä kaikki tehot ja olin kuin löysä pska koko tunnin ajan. Se pisti tietysti pinnaa kireälle ja se taas aiheutti sen, ettei ollut enää pääkään mukana treenaamisessa. Meni ihan hukkaan koko treeni. Tai ei nyt ihan hukkaan, sillä se laittoi miettimään, onko tämä nykyinen treenitahti sittenkään niin fiksu. Olen kyllä pitänyt viikossa yhden tai kaksi lepopäivää, mutta sekään ei auta, jos treenikertoja kertyy parille päivälle jopa kolme. Vaikka olen myös pitänyt tankkauksesta huolen ja syönyt hyvin, niin sekään ei ole näköjään riittänyt.
Nyt ei auta kuin niellä ylpeys ja viettää seuraavat kolme päivää ihan vain tekemättä mitään. Tänään on vielä ollut töistäkin vapaapäivä, ja olen kyllä rötväillyt ihan kotona telkkaria katsoen. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa seinät kaatumaan päälle, toimettomana olo ei ole ihan niitä parhaita taitojani.
Tämä toimettomuus ärsyttää myös siinä mielessä, että tiedän tarvitsevani tekniikkaharjoituksia, koska teknisesti olen pahasti jäljessä siitä, mitä minun pitäisi olla. Tässä on vielä kuukausi aikaa tekniikan paranteluun, ja toivon vain, että pääni pysyy mukana, koska siitä se on suurimmaksi osin kiinni. 
Mutta jotain hyvää tässäkin viikossa sentään: painoni on tippunut alle 57 kiloon, joten enää olisi kilo tiputettavaa otteluun. Se sentään ei enää stressaa, koska tiedän sen olevan mahdollista.

Taidan palata tuonne sohvalle ja laittaa seuraavan leffan pyörimään...